Niin

Niin. Sitä on tullut vannottua yhtä sun toista elämänsä aikana. Taisin mm. noin 4-5 vuotta sitten vannoa edellisen suhteeni päätyttyä etten enää ikinä sekaannu mieheen jolla on lapsia edellisestä liitostaan.

Ja katsokaapa missä nyt ollaan? Äitipuolena kahdelle pojalle ja kumppanina miehelle jolla on yhteishuoltajuus lastensa äidin kanssa.

Kyllä tämä nyt noin 3 vuotta kestänyt suhteemme on ollut varsinainen oppitunti, jopa lukukausi, uusioperheiden ihmeelliseen maailmaan. Ja silloin - vuosia sitten vannoessani etten enää ikinä ryhdy moiseen - en tiennyt että on olemassa vieläkin ihmeellisempää :-) Aina siis oppii uutta - jos ei muista niin ainakin itsestään.

Vaatiihan se keneltä tahansa itseään ja oman kotinsa rauhaa kunnioittavalta ja vaalivalta ihmiseltä jonkinlaista itsehillintää kuunnella illallispöydässä 5-vuotiaan lapsen sanovan: "äiti sanoi, että kyllä me noille sun koirille löydetään ihan hyvä uusi koti kun niistä lähtee niin kamalasti tota karvaa". Hiljaiseksi vetää. Onhan se kiva, että jossakin muussa kodissa mietitään mihin minun koirani voitaisiin sijoittaa. Joku voisi jopa hermostua. :-)